Tällä sivulla kerrotut asiat perustuvat kokemukseen ja omiin havaintoihin ja mielipiteisiin rodusta. Mikäli lähteenä on käytetty suoraan toista sivustoa, lähde on mainittu. 

Millainen rotu havannankoira on?

Havannankoira eli bichon havanais on matalaraajainen ja pitkäkarvainen seurakoirarotu, jonka alkuperämaa on Kuuba. Havannankoirat ovat vilkkaita ja aktiivisia ja niillä on paljon toiminnallista älykkyyttä. Tästä johtuen havannankoira kaipaa päivittäistä aktivointia ja liikuntaa; erilaisten temppujen opettelu on tästä pienestä veijarista hauskaa. Havannankoira on yleensä helposti motivoitavissa ja koulutettavissa ja harrastaa voit havannankoiran kanssa melkeinpä mitä vaan, minkä koiran fysiikka vain sallii: näyttelyitä, koiratanssia, agilityä, tokoa, doboa, noseworkia, kaverikoiratoimintaa ym. Aktiivisen puuhastelun tasapainottamiseksi havannankoira kaipaa myös rauhoittumisen ja yksinolon opettelua. Luonteeltaan havannankoira on yleensä sosiaalinen, leikkisä, helposti kiintyvä ja hyvin kaikkien kanssa toimeen tuleva. Tarhakoiraksi havannankoirasta ei ole. Valppautensa ansiosta havannankoira yleensä ilmoittaa vieraiden saapumisesta innokkaalla haukkumisella, mutta kunhan vieraat on tervehditty, on yleensä myös haukkumiset haukuttu. (Lähde: SKL / hankikoira.fi)

Millaisia sairauksia havannankoirilla esiintyy?

Havannankoira on perusterve rotu, mutta havannankoirilla esiintyy vastaavia sairauksia ja vaivoja kuin muillakin koiraroduilla. Rotu kuuluu PEVISA:an patellaluksaation ja harmaakaihin osalta. Rodussa tavataan jonkin verran mm. allergioita ja immunologisia vaivoja, toiminnallisia sisäelinvaivoja, nivel- ja luustovaivoja ja purentavikojen kaltaisia rakenteellisia puutteita ym. Ympäristötekijät, kuten puutteellinen ylläpito ja hoito, stressi, tapaturmat ja traumat saattavat aiheuttaa tai pahentaa erilaisia vaivoja. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), josta löytyy tarkempaa tietoa rodussa todetuista sairauksista ja vioista sekä niiden tilastollisesta yleisyydestä. Yksikään kasvattaja ei voi taata pennulle tervettä elämää; viisas koiranomistaja suhtautuu koiran elämänkaareen maalaisjärjellä ja myös vakuuttaa pennun heti luovutusiästä alkaen tapaturmien ja sairauksien varalta.

Millaista havannankoiran turkinhoito on?

Havannankoiran pitkä, kaunis turkki vaatii huolellista hoitoa, joten havannankoiran omistajan tulee varautua turkinhoitoon. Säännöllisellä kampaamisella, pesulla ja föönaamisella turkki pysyy kauniina ja takuttomana ja sitä kautta koirakin voi hyvin. Kunhan turkinhoidosta tekee heti pentuajasta asti säännöllisen rutiinin niin itselleen kuin koirallekin, hoitotoimet sujuvat yleensä ongelmitta. (Lähde: SKL / hankikoira.fi)
Haastavinta havannankoiran turkinhoito on pentukarvan vaihtumisen aikaan, joka ajoittuu teini-iän ja aikuisuuden välimaastoon. Irtoava karva ei tipahda turkista maahan vaan se huopuu herkästi turkin sekaan - siitä syystä turkki vaatii lähes päivittäistä kampaamista pentukarvan vaihtuessa. Huopaantumiseen vaikuttaa koiran pito (omistajan hoitoaktiivisuus, hoitotekniikka, välineet, käytetyt hoitoaineet), turkin laatu (karvan rakenne, pohjavilla, karvan yksilöllinen irtoamisnopeus) sekä koiran hormonitoiminta, asusteiden käyttö ja jopa säätila. Tärkeintä on aina säännöllinen hoito - tunnollinen turkinhoitaja säästää vaivassa ja pääsee helpoimmalla.

Sitoutumista turkinhoitoon helpottaa, kun muistaa, että pentukarvan vaihtumisvaihe menee ohi. Sen jälkeen huopaantuminen vähentyy merkittävästi ja turkinhoito helpottuu. Rotumääritelmän mukaan havannankoira ei kuulu trimmattaviin rotuihin - karvoja lyhennetään lähinnä vain anturoiden pohjista.

Tarvitseeko havannankoiraa kouluttaa?

Havannankoira saattaa pehmolelumaisella olemuksellaan "huijata" omistajaa antamaan periksi asiassa kuin asiassa, mutta kouluttaminen pennusta lähtien on tarpeen, jotta havannankoirasta saa helpon ja arjessa toimivan aikuisen koiran. Tärkeitä perustaitoja ovat mm. yksinolo, luoksetulo, luopuminen, remmissä asiallisesti kulkeminen ja käsittelyn sietäminen. Jokainen omistaja ja koira ovat yksilöitä - ja siksi erilaisia - parhaiten toimivan koulutustavan ja kontaktin löytämiseksi on suositeltavaa käydä kursseilla, joissa onnistumisia ohjaa ammattitaitoinen kouluttaja. Palkkauksen pitää olla oikea-aikaista ja pitkiä toistoja on viisasta välttää, niihin tällä vilkkaalla rodulla riittää vain harvoin keskittymiskykyä. Positiivinen vahvistaminen ja esim. naksutin toimivat myös havannankoiran koulutuksessa. 
Havannankoira on fiksuna rotuna mestari oppimaan myös huonoja tapoja, joten kouluttaessa koko perheen on syytä toimia systemaattisesti. Kielletty on aina kiellettyä. Jokaiselle koiralle on tärkeää opettaa myös terveitä rajoja - esimerkiksi hoitotoimien tekemisestä ei neuvotella. Parasta on, kun arjessa tärkeistä toimenpiteistä tehdään pennusta asti rutiini, johon totutellaan vaihe kerrallaan. Yksittäistä vaihetta ei tule jättää kesken, ettei koira opi käyttämään esimerkiksi raapimista tai puremista hyödyksi tilanteesta pakenemiseksi. 

Voiko havannankoiralle tulla käytösongelmia?

Toki voi. Siinä missä muillekin eri rotuisille koirille. Rodunomaiset luontaiset taipumukset, pennun yksilöllinen luonne ja pennun kasvatus vaikuttavat yhdessä siihen, millainen pennusta kasvaa sen aikuistuessa. Ongelmia on helpointa ehkäistä ennakolta kouluttamalla pentua oikein - sen yksilölliset piirteet huomioiden.
Havannankoira on tyypillisesti vilkas, fiksu ja seurallinen, luonteeltaan pehmeä seurakoira, joka hyötyy suuresti liikunnasta ja vaihtelevasta aktivoinnista. Kotiutumisen jälkeen havannankoiran pentu tarvitsee runsaasti kokemusta erilaisista ympäristöistä, niihin liittyvistä toiminnoista ja erilaisista toimijoista - tätä kutsutaan sosiaalistamiseksi. Sosiaalistamisella saavutettua tasoa täytyy myös pitää yllä, ettei koira lähde taantumaan. 
Käytösongelmat liittyvät tyypillisimmin omistajasta erossa olemiseen (yksinolo), tuhojen tai tarpeiden sisälle tekemiseen (stressi, eroahdistus), levottomaan remmikäytökseen ja räksyttämiseen, arkuuteen vieraissa ympäristöissä (epävarmuus) sekä käsittelyn sietämättömyyteen (tottumattomuus). Useimmiten ongelmat ovat lieviä ja menevät ohi, kun niihin pureudutaan oikealla tavalla. Ongelmakäytöksen hallitseminen vaatii aina omaa asennemuutosta kouluttamiseen ja tilanteen katsomista uusin silmin. On viisasta ottaa yhteys myös asiantuntevaan kouluttajaan.

Uros vai narttu, yksi vai kaksi koiraa?

Sukupuolen valinta on enemmän makuasia. Havannankoirissa sukupuolten välillä ei ole merkittävää eroa luonteen tai koulutettavuuden puolesta. Urokset saattavat olla aavistuksen narttuja yksinkertaisempia, suorempia ja ennakoitavampia. Mutta muutoin erot ovat niin pieniä, että yksilöllinen vaihtelu hallitsee niiden yli - luonteenpiirteet ovat pikemminkin koirakohtaisia kuin sukupuolesta riippuvia. Molemmat sukupuolet ovat yhtä lailla ihmisrakkaita ja lapsiystävällisiä. Myös viettien vahvuus vaihtelee yksilöstä riippuen; sekä urokset että nartut saattavat merkkailla sisälle. On suositeltavaa, että kotiin ei hankita kahta eri sukupuolta olevaa lisääntymiskykyistä koiraa - aina ei kastrointikaan poista sukuviettiä. 
Havannankoirat tulevat yleensä hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Toisaalta ainoaksi koiraksi hankittu havannankoira osaa myös nauttia jakamattomasta huomiosta ja ajasta perheessään, eikä välttämättä ole aina mielissään toisen koiran hankinnasta. Jos perheestä löytyy ennestään koira, on suotavaa jättää sopivasti ikäväliä ennen toisen koiran hankintaa. Näin molemmat koirat saadaan kunnolla peruskoulutettua ja myös teini-iästä sekä pentukarvanvaihdosta selvitään vähemmällä vaivalla. 

Miten valitsen sopivan kasvattajan?

Koska ihmiset ovat erilaisia, jokaiselle pennunetsijälle löytyy samankaltaiset arvot, toimintatavat ja samankaltaisen temperamentin omaava kasvattaja. Mieti, mitä toivot kasvattajalta ja millaista yhteydenpitoa haluat jatkossa. Jos toivot hyviä neuvoja ja vinkkejä ja lähetät mielellään kuvia koirastasi tai osallistut tapaamisiin, valitse kasvateistaan erityisen kiinnostunut kasvattaja. Jos taas haluat kulkea itsenäisesti yrityksen ja erehdyksen kautta, et juurikaan välitä soitella kuulumisia ja käyt keskusteluja mieluiten yleisillä palstoilla muiden koiraihmisten kanssa, valitse passiivisempi kasvattaja. Ole rehellinen. Kerro ajatuksistasi ja aikeistasi avoimesti kasvattajalle ja kartoita myös hänen ajatuksiaan. 

 Älä ota pentua kasvattajalta, joka hurmaa enemmän puhetaidoillaan kuin puheidensa sisällöllä, joka ei pyri itse toimimaan suositustensa mukaisesti tai jonka kanssa arvot ja tavoitteet eivät kohtaa. On molempien osapuolten ja myös koiran etu, että asioista ollaan samalla viivalla ja molemmat ymmärtävät toisiaan. Niinpä myös pentua kannattaa odottaa tarvittaessa kauemminkin kasvattajalta, joka tuntuu arvoiltaan ja tavoitteiltaan sopivalta. 

Tarvitseeko minun olla kiinnostunut näyttelyistä?

Ei tarvitse. Mutta odotan sinun kertovan rehellisesti resursseistasi ja toiveistasi koiran varalle. Jos etsit ihan tavallista kotikoiraa arkeen ja ulkoiluun, kerro se avoimesti - suurin osa koiranpennuista luovutetaan aivan tavallisiksi lemmikeiksi. Jos et ole tippaakaan kiinnostunut näyttely- tai koetoiminnasta, älä anna vaikutelmaa, että olisit valmis yhteistyöhön sellaisissa merkeissä. Ja jos etsit koiraa mahdollisesti jalostuskäyttöön, kerro sekin avoimesti. Kukaan kasvattaja ei halua kasvattinsa päätyvän jalostuskäyttöön, jos jo pentuvaiheen kehityksestä on arveltavissa, että koiralla ei olisi sellaiseen hääppöisiä edellytyksiä. 
Jos taas olet kiinnostunut lupaavan oloisesta pennusta, mutta et niinkään koiran esittämisestä ja näyttelyissä käymisestä, saattaa sinun olla mahdollista harkita sijoitussopimusta koirasta. Myös myydystä koirasta voi olla mahdollista sopia kasvattajan kanssa esimerkiksi niin, että kasvattaja ottaa koiran mukaansa näyttelyihin ja auttaa tulosten hankinnassa. Tällainen sopiminen vaatii toki molemminpuolista valmiutta joustavaan yhteistyöhön.
Viime kädessä kukaan ei voi luvata, että lupaavastakaan pennusta kasvaa juuri toivotunlainen aikuinen koira. Kasvattaja tuntee kuitenkin yhdistelmänsä parhaiten ja on paras apu siihen, että oikea pentu löytää oikean perheen tulevaisuudelle asetettuja toiveita silmällä pitäen. 

Saanko valita pennun itse?

Tavallisesti et. Kasvattajana tunnen parhaiten pennun, sen taustan ja suvun. Siksi autan valitsemaan oikean pennun oikeaan perheeseen. Pentueessa on aina ominaisuuksiltaan erilaisia pentuja ja ongelmien välttämiseksi on tärkeää, että sekä perheen että pennun energiatasot kohtaavat. Pentujen eroavaisuudet tulevat esiin kasvun myötä, joten valintoja ei myöskään yleensä tehdä heti syntymän hetkellä vaan vasta lähempänä pennun luovutusikää, joissain tapauksissa myöhemminkin. 

Myös minulla on kasvattajana toiveita pentujen varalle. Kaikkia rotuun perehtyneitä, tavoitteellisia kasvattajia yhdistää se, että me suunnittelemme yhdistelmiä huolellisesti saadaksemme jatkoa omaan kasvatusharrastukseemme ja säilyttääksemme rodun sille tyypillisenä.
Kun kasvattajana etsin pennulle kotia, huomioin pennun yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi pennunottajien toiveet sekä omat toiveeni pennun varalta. Kun nämä kolme kohtaavat, pentu saa parhaan mahdollisen kodin, pennunottaja parhaan mahdollisen kasvattajan ja kasvattaja parhaan mahdollisen pennunottajan. Jotta tämä tärkeä tavoite täyttyisi, on tärkeää, että kaikki osapuolet ovat alusta asti rehellisiä omista toiveistaan, resursseistaan ja arvoistaan. 

Sopisiko minulle sijoituskoira?

Sijoituskoira on lupaavan oloinen pentu pentueessa ja kasvattajalle arvokas jalostuksellisesti, joten kasvattajat ovat tarkkoja siitä, keiden kanssa he lähtevät yhteistyöhön niiden kera. Sijoituskoira tarkoittaa kasvattajan omistuksessa tiettyyn ikään saakka pysyvää koiraa, johon kasvattajalla on sijoitussopimuksen mukainen jalostus- ja näyttelyttämisoikeus. Saat vastaanottajana haltuusi lupaavan oloisen lemmikkipennun, joka asuu luonasi (sijoituskodissaan) normaalisti perheenjäsenenä. Ottamalla sijoituskoiran luotettavalta kasvattajalta, mahdollistat koiran asiantuntevan jalostuskäytön ja turvaat osaltasi rodun geenipohjan säilymistä mahdollisimman kattavana. Sijoitussopimuksen täyttymisen myötä saat kasvattajan parhaat vinkit ja tuen koiran elämän varrelle, terveystarkastustuloksia koiralle sekä puolueettomia arvioita koiran rodunomaisuudesta. Kasvattaja saa jatkoa jalostustyöhönsä, hyvän kodin kasvatilleen sekä usein myös luottamuksen arvoisen yhteistyökumppanin tulevaisuudenkin varalle. 
Sijoituskoti vastaa tavallisesti koiran ylläpitoon ja terveydenhuoltoon liittyvistä kuluista ja kasvattaja pidättämäänsä jalostus- ja näyttelyttämisoikeuteen liittyvistä kuluista. Sijoituskoti sitoutuu pitämään koiran jalostus- ja näyttelykäyttöön soveltuvassa kunnossa ja noudattamaan koiranpitoon liittyviä sääntöjä ja kasvattajan antamia ohjeita. Sijoituskoirasta maksettu panttimaksu palautetaan, kun sopimus on täyttynyt. Jos kasvattaja ei käytä koiraa jalostukseen, maksu jää kasvattajalle.

Sijoituskoiran ottaminen edellyttää molemmilta osapuolilta valmiutta hyvään yhteistyöhön. On tärkeää, että molemmat ajattelevat koiranpidosta samalla lailla ja omaavat samankaltaisen arvomaailman sekä luovaa joustokykyä sujuvan yhteistyön merkeissä - "minimillä mentäessä" tulos ei tyydytä kumpaakaan osapuolta. 

Millaista yhteistyötä minulta halutaan?

Jos olet kiinnostunut puhdasrotuisesta havannankoirasta, haluat havannankoiran etkä esimerkiksi raskasrakenteista bulldoggia tai paimentavaa shetlanninlammaskoiraa. Yhteistyö on ainoa tapa pitää rotuja yllä, sillä valistuneen kasvatustoiminnan ja rodunjalostuksen perustana on nimenomaan harrastajien välinen yhteistyö. Yksinkertaisimmillaan kasvatustoiminta on sitä, että rodun ominaispiirteet ja käyttötarkoitus pyritään säilyttämään vuodesta toiseen harkittujen jalostusvalintojen avulla. Tämän mahdollistamiseksi mahdollisimman monen rotukoiran omistajan on tarpeen kantaa omaa korttansa kekoon yhteisen hyvän eteen.

Jokaisella rekisteröidyllä pennulla on sukutaulu, johon on kirjattu pennun esivanhemmat. Jokaisella sukutauluun merkityllä koiralla on myös iso liuta sisaruksia tai jälkeläisiä - jalostuskoirien lähisukulaisia. Mitä suurempi osa näiden lähisukulaisten omistajista on pitänyt yhteyttä kasvattajaansa ja esimerkiksi käynyt näyttelyissä tai terveystarkastanut "kotikoiriaan", sitä enemmän kasvattajalla on tietoa saatavilla sitä pentuetta suunnitellessaan, johon myös sinun pentusi syntyy. Koska vain murto-osa koirista päätyy harkittuun jalostuskäyttöön - miten kävisi rodunjalostuksen, jos kotikoirista ei olisi tietoa saatavilla? Vain yhteistyö takaa sen, että rotu saadaan säilymään toivotun kaltaisena ja elinvoimaisena. Ja niinpä myös sinulla on kasvatinomistajana oma vastuualueesi kannettavana.  

Vastuulliset kasvattajat luovuttavat pentuja mielellään vastuullisiin eli yhteistyökykyisiin perheisiin. Näin toimimalla kasvattaja saa tietoa luovuttamiensa kasvattien elämänkaaren aikana esiin tulevista ominaisuuksista ja saa kasvateilleen myös arvokkaita näyttely-, koe- / terveystuloksia, jotka huomioidaan valintoja tehdessä. Vastuulliset kasvattajat kyselevät tietoja kasvateistaan, toivovat kuvia ja kuulumisia, järjestävät mahdollisuuksien mukaan tapaamisia, pyytävät kasvattejaan mukaansa näyttelymatkoille, järjestävät joukkoterveystarkastuksia tai saattavat hyvittää osan terveystarkastusmaksuista. Vastuulliset eli yhteistyökykyiset kasvatinomistajat puolestaan osallistuvat. Ilman molempien sopimuskumppaneiden - kasvatinomistajien ja kasvattajan - välistä yhteistyötä, jalostukseen käytettyjen koirien sisaruksista ja muista lähisukulaisista ei olisi saatavilla sitä arvokasta tietoa, jota kasvattaja käyttää pohjana tehdessään jalostusvalintoja. 

Kaikki yhteistyön ja kanssakäymisen myötä kasvattajan käyttöönsä saamat tiedonjyväset koituvat tulevien havannankoiranomistajien parhaaksi ja ennen pitkää myös rodun parhaaksi. Toki tuloksista ja näyttelysaavutuksista kasvattaja saa lisäksi myös onnistumisen iloa - onhan koiralle hankittu meriitti kuitenkin aina meriitti.

Suppeimmillaan edellä kuvattu yhteistyö - molemminpuolinen vastuun kantaminen - on tiedon vapaata kulkemista kasvatinomistajalta kasvattajalle koko koiran elinkaaren ajan. Laajimmillaan se on harkitun suvun jatkumisen ja rodun geenipohjan laajuuden turvaavaa jalostusyhteistyötä esimerkiksi sijoitus- tai yhteisomistuskoiran merkeissä. Väliin mahtuu monta yhteistyön tasoa, jotka mahdollistavat mm. näyttely-, koe- / terveystulosten hankkimisen tarkoitukseen soveltuville aikuisille koirille. Se, minkä laajuista yhteistyövalmiutta sinulta edellytetään, riippuu siitä, mitä pentua olet ottamassa.

Haluaisin pennun, miten toimin?

Ennen yhteydenottoa kannattaa ottaa selvää rodusta ja koiran ottamiseen liittyvistä asianhaaroista. Oletko valmis vastuulliseen koiranpitoon? Onko perheessänne tulevan vuoden sisään riittävästi aikaa lyhytpinnaisen ja sisälle pissailevan pennun kasvattamiseen. Mitä toiveita teillä on koiran varalta? Entä valmiuksia sen kanssa harrastamiseen? Millaista arkea se teidän kanssanne viettäisi? Uskotteko, että kykenisitte sitoutumaan koiraan sen koko elämän ajaksi, vaikka nykyiseen elämäntapaanne ja perhesuhteisiinne tulisi muutoksia? Tällaisia kysymyksiä pohtimalla voit arvioida sitä, milloin on oikea aika ottaa lemmikin hoito osaksi jokapäiväistä arkea.

Kun ajatukset pennun ottamisesta ovat selkeytyneet, toivon yhteydenottoa ensisijassa puhelimitse. Voit mielellään lähettää myös sähköpostilla pitemmän kuvauksen perheestänne ja toiveistanne, niin pääsen tarvittaessa lukemaan sen sähköpostista. Huomaa kuitenkin, että en mielelläni vastaile kysymyksiin viestitse - arvostan soittamista, koska keskusteleminen on paljon helpompaa ja miellyttävämpää puhelimitse. 

Meillä ei aina ole pentuja vapaana juuri sillä hetkellä, kun otat yhteyttä, joten varaudu odottamaan pentuasi. Odottamiseen kannattaa suhtautua positiivisena tilaisuutena; aika tarjoaa tilaisuuksia ottaa selvää erilaisista pennunhankintaan liittyvistä asioista ja ajan kuluessa opimme myös tuntemaan toistemme paremmin.